Sisko ja veli täyttivät vuosia. Kummallekin neuloin.
Siskolle valmistui toivottu neulepaita kesän Modasta. Lankana oli Dropsin Kid-Silk. Voin sanoa, että tämän puseron neuloin puhtaasti sisarrakkauden voimalla. Mohair on yksi inhokeistani, neuloessa ne pölisee, haituvia löytyy kaikkialta ja purkaminen on suht mahdotonta. Ja kävi myös selväksi, että kissamme rakastaa mohairia. Lankakeriä piti puskea, neuleen unohtuessa sohvalle kissa juoksi makaamaan sen päälle ja lopulta yksi jämäkerä löytyi kiipeilytelineen tasolta, siellä kissa koisasi siihen nojaille.
Mutta sisko piti myös lahjastaan. Minusta parasta tässä olivat nuo hihat ja alareuna. Pitää muistaa niiden malli myöhemminkin.
Veljelle valmistui toiveena olleet lapaset joissa on huppu, jotta sormet pääsevät vapauteen. Nämäkin neuloin puhtaasti rakkaudesta, ohjetta ei ollut, menin neuloen ja purkaen eteenpäin ja sormien päättely kävi askartelusta. Mutta hyvät olivat lopulta.
Neuloin veljelle myös pipon ja se olikin mukavaa neulottavaa. Malli on sama kuin minkä neuloin Mikollekin. Välistä mietityttää, että miten tälläiset yksinkertaisimmat asiat ovatkin niitä parhaita ja miten sitä ei aina ihan tajua.
Nyt puikoille onkin pikkuhiljaa siirtyneet joululahjat. Saattaa olla, että joulu pääsee taas kerran yllättämään neulojan.
Siskolle valmistui toivottu neulepaita kesän Modasta. Lankana oli Dropsin Kid-Silk. Voin sanoa, että tämän puseron neuloin puhtaasti sisarrakkauden voimalla. Mohair on yksi inhokeistani, neuloessa ne pölisee, haituvia löytyy kaikkialta ja purkaminen on suht mahdotonta. Ja kävi myös selväksi, että kissamme rakastaa mohairia. Lankakeriä piti puskea, neuleen unohtuessa sohvalle kissa juoksi makaamaan sen päälle ja lopulta yksi jämäkerä löytyi kiipeilytelineen tasolta, siellä kissa koisasi siihen nojaille.
Mutta sisko piti myös lahjastaan. Minusta parasta tässä olivat nuo hihat ja alareuna. Pitää muistaa niiden malli myöhemminkin.
Veljelle valmistui toiveena olleet lapaset joissa on huppu, jotta sormet pääsevät vapauteen. Nämäkin neuloin puhtaasti rakkaudesta, ohjetta ei ollut, menin neuloen ja purkaen eteenpäin ja sormien päättely kävi askartelusta. Mutta hyvät olivat lopulta.
Neuloin veljelle myös pipon ja se olikin mukavaa neulottavaa. Malli on sama kuin minkä neuloin Mikollekin. Välistä mietityttää, että miten tälläiset yksinkertaisimmat asiat ovatkin niitä parhaita ja miten sitä ei aina ihan tajua.
Nyt puikoille onkin pikkuhiljaa siirtyneet joululahjat. Saattaa olla, että joulu pääsee taas kerran yllättämään neulojan.
1 comment:
Jep, välillä lahjoja pitää tahkota ihan sisulla ja rakkaudella - aina ei inspiroi neuloa juuri sitä "tilattua" tai toivottua... Mullakin joululahjat on vasta ajatuksen asteella, pitäis pistää jo puikot sauhuamaan!
Post a Comment