Vilukissan tossut

Kävipä niin ettei meinannut mikään onnistua. Ensin purin hihoja vaille valmiin villatakin kun hyväksyin sen viimein olevan auttamatta liian iso. Seuraavana päivänä purin puolikkaan kolmiohuivin kun malli ei ollutkaan mieleinen. Pieniä kirouksia alkoi lennellä ja epätoivon aalto vallata. Sitten muistin että mulla oli yksi työ kesken mitä ei voi mokata. Olin jo pari kuukautta sitten alkanut tehdä Jennille tossuja huopasesta. Yhteen aikaan virkkasin varmaan kymmenet tossut kuukaudessa, ohje on painunut mieleen.
Tossut valmistuivat yhdessä illassa, mutta sitten päätin koristella ne vielä. Virkkasin erikseen sydämet niiden päälle, harsin kiinni tossuihin ja heitin koneeseen. Ne sydämet oli virhe. Niistä tuli huovuttamisen jälkeen kamalan näköiset. Pienellä paniikilla kiskoin ne irti, tossuihin oli huopunut harsitun langan jäljet. Olin valmis heittämään tossut roskiin ja unohtamaan kaikki neuletyöt hetkeksi.
Sitten onneksi sain idean ja piristyin. Tein vähän niinkuin peitekuvan jämälangoista. Kissan naamat tuntuivat sopivan niihin, vähän meidän langantuhoajan Reinon innoittamana. Tulos on aika kotikutoisen näköinen mutta mitäpä siitä, tossuista tuli paikkauksen jälkeen aika sympaatiset.
Asuin Jennin kanssa vuoden aikanaan ja jos oikein muistan niin Jennillä on aina kylmä. Ei tuntunut siis niin tyhmältä tehdä villatossuja keskellä helleaaltoa.
Tossujen ohje löytyy Novitasta, mutta vastoin ohjetta, pesin tossut 60 asteen pesussa. 4o asteen pesu jättää tossut aina ihmeen lärppänöiksi.
Ja yhden onnistuneen työn innoittavana villatakkikin on valmistumassa pienemmässä koossa ja huivilangatkin saivat uuden mallin johon sopeutua. Kaikki siis hyvin taas :)