Tasavuosien kunniaksi

Sain toukokuussa loistavan idean, päätin virkata torkupeiton. Edellisen peiton olin saanut tuskalla valmiiksi ja kai aika kultasi muistot, toisen peiton virkkaaminen vaikutti ihan hauskalta idealta. Perinteisiin isoäidin neliöihin en enää lähtenyt, aloin tehdä hexagoneja.



Homma eteni kuin itsestään ja virkkaus tuntui mukavalta pitkästä aikaa. Sitten minulle iski kuningasajatus. Sisko ja veli täyttävät 30 vuotta lokakuussa. Yhtäkkiä olin hakenut kaksi kiloa puuvillalankaa lisää.



Muutamia kuukausia siinä vierähti. Hetkittäin kirosin ideaani, toisaalta virkkaaminen oli toimintana täydellistä aivojen nollaamista. Palasia pystyi virkkaamaan isot kasat valmiiksi ja yhdistää kerralla enemmän. Mukavaa oli myös se, että palat yhdistetään toisiinsa viimeisen kierroksen aikana virkkaamalla.
Ja kannatti jaksaa koukuttaa. 528 hexagonia myöhemmin en epäillyt hetkeäkään idean hienoutta.





Veljen peitto
Lanka:Novita Tennessee, 1878 grammaa
Koukku:3,5mm



Siskon peitto
Lanka:Novita Tennessee, 1730 grammaa
Koukku:3,5mm

Kummastakin peitosta tuli 12x23 ruutua isoja, reilun kokoisia torkkupeittoja siis.
Vähän jäi vielä kaivelemaan se, että jäin nyt itse ilman peitettä. Pitänee kai odotella tovi, eiköhän kolmannen peiton teko tunnu kohta taas loistavalta idelta.

Huoh

Villatakki edistyi vallan mainiosti. Kaarroke valmistui ja nappilistatkin löysivat tiensä paikalleen.
Sitten.



Koko homma purkuun. Päättelyiden jälkeen luonnollisesti. Koskakohan sitä oppii luottamaan omaan arvostelukykyyn ja siihen, että jos neule näyttää liian isolta niin se todennäköisesti on liian iso. Ei se pienene kuin taikaiskusta kun sen heittää päälle ja toivoo kovaa.
Nämä langat sukelsivat äsken pussiin villatakin ohjeen kera. Saattaa olla että ne näkevät päivänvalon vasta joulun jälkeen.
Huoh.