Kuten aiemmin olen maininnut, elämä on ollut aikamoisessa myllerryksessä viimeaikoina. Ensin oli kamala kiire koulun ja töiden lomassa. Jossain välissä sain opparin tehtyä jo koulun melkein muutenkin valmiiksi ja ehdin joulukuun alussa rouvaantuakin. Vuoden vaihtuessa huomasin, että ei ollutkaan enää kiire mihinkään. Sai luvan kanssa venyä pitkään vuoteessa, lorvia kaupungilla keskipäivällä tai vönnyä kotosalla verkkareissa koko päivän. Elämisen tahti hidastui ja niin neulomisenkin. Helmikuun alussa sain valmiiksi pienet villahaalarit. Helmikuun lopulla niihin tuli täytettä.
Oma ihana poika putkahti maailmaan. Voi onnea.
